Maanantaina ma, Ricci ja Ross(Meg toissa)  lahdimme ajelemaan kohti Wyndamia. Sinne oli matkaa n.80km. Ross on asunut siella yhden vuoden. Siel ei kyl oikein ollut mitaan. Koko kyla naytti silta kuin siel ei olis asunut ketaan muutamaan vuoteen. Kavimme yhdella nakoala paikalla, mika oli kyl hieno kokemus. Wyndamis olis ollut myos krokotiilipuisto, mut ne on jo nahty, joten ei menty sinne. Eli oli aikast pikainen visiitti. Piipahdimme matkalla kotiin yhdes paikas,mis oli mahtava vesiputous.

  Illalla menimme kylaan Rossin veljen Waynen ja Deporahin luo. Wayne on yksi pomoista Argyle kaivoksella. Olivat tosi ihania ihmisia. Dep teki meille illallista,lammaspataa. Oli sairaan hyvaa. Lammasta syodaan taalla Australiassa todella paljon. Makin olen oppinut tykkaamaan siita. Suomessa harvoin saa hyvaa lammasta. Ma tein meil jalkiruokaa. Murskattuja digestive kekseja,marjoja ja vaniljakastiketta laitetaan kulhoon kerroksittain. Ai,et on namia! Ja viel niin helppo ja nopea teha.

  Waynen autotallis oli asuntoauto, jota kavimme vilasemas sisaltapain, kunnes huomasin ikkunas jotain karmivaa....ISO HAMIS!!!!! Se oli onneks ulkopuolel. Mul oli kamera kades, mut en pystyny ottamaan edes kuvaa siit.  Joten Wayne otti otoksen, jonka pian naette. Sen kuvan laittaminen koneellekkin saa mun karvat nousemaan kauhusta pystyyn. Jollei siis joku viela tiennyt niin mulla on varmaan pahin araknofobia mita kellaan. Ja hamahakit olivat ainoa asia mita jannitin koko Australian matkasta. Tama hamis ei ole myrkyllinen,on kuulemma ihan tavallinen mustahamis. Mut monet paikalliset,kenel olen nayttanyt kuvia, sanoivat etteivat ole nahneet noin isoa hamista. Se oli n.10cm pitka. Olen myos keskustellut paljon huntsmaneista. Monet ovat nahneet niita,mut tosi harvoin. Eivatka ne ole KUIN kammenen kokoisia taalla. Mut kaikki,jotka ovat asuneet Queeslandin alueella ovat nahneet todella isoja huntsmaneja ja usein. Joten ei sinne siis.  (Kaykaa kattomas you toubest video:pistakaa hakusanaks hunstman ja daddy) Tollasii videon patkii ma sit katoin ennen lahtoani. Paikalliset myos oikeesti tykkaavat huntsmaneist, kun ne syo kaikki muut otokat, eivatka tee verkkoa. Niita nakee useimmin iltasel,kun on pimeaa ja ne ovat yleensa nurkissa, koska ne pelkaavat ihmisia. Mut monilla on ollut huntsmani lemmikkina. Ne tottuvat ihmisiin, jos esim. alat ruokkkimaan niita saannollisesti. Riccin aiti kertoi mul, et heil oli pihal kauan yks huntsmani, jota he ruokkivat. Ne myos kasvavat helpommin isommiksi, kun ne saavat saannollisest ruokaa. Ei hyva idea siis. Muutenkin kyselen paljon kaikilt,et onko joku tuttu joskus joutunut hamiksen/kaarmeen/hain puremaksi. Vastaus on ollut aina:ei ketaan. Aika helpottavaa kuulla. Ja voin suositella kaikil hamis kammoisille,et ainakin tanne lansi-Australiaan uskaltaa tulla. Ainoita myrkkyhamiksia mita paikalliset on nahny JOSKUS on red back ja white tail. Ne ovat aika pienia hamiksia.(alle 2cm) Mut yleinen ohje on,ala koske mihinkaan minne et nae ja varsinkaan hamahakin verkkoihin. Ja pida metelia kun liikut(toimii kaarmeisiin). Kaarmeista puheen ollen. Wayne kysyi et pelkaatko kaarmeita:sanoin et en. Haluatko nahda yhden? Joo,sanoin. No,sit ma,Wayne ja Ricci lahdimme etsimaan kaarmetta naapurin pihalta(matkaa n.300metria). Siel on kuulemma yks kohta pihasta,mis voi nahda kerral jopa kolme kaarmetta. Ne ovat vain n.metrin mittaisia, sormen paksuisia ja myrkyttomia. Oli hiukan jannittava tunne teppastella pihalla,jonka piha oli taynna sadettajan letkuja, oksia ym. kasvustoa. Jokainen asia maassa alkoi nayttamaan kaarmeelta. Etsimme noin 10minuuttia,mut tal kertaa meit ei onnistanu.Wayne oli tosi pahoillaan, kun sanoi itse joka kerta nahneensa,kun kay pihalla. No,joku toinen kerta sitten....