Olimme Riccin kanssa paivan reissulla Swan Walleylla. Kavimme ensin suklaatehtaalla maistelemassa ihania suklaita. Ostimme myos parit ja olikin aika tyyrista. Yksi suklaanpalanen maksoi n.1,20e. Oli ne kyl tosi hyvia. Sen jalkeen menimme pitsalle. Ja sen jalkeen jatskeja maistelemaan. Ja viela sen jalkeen kavimme eri viinitiloilla maistelemassa erilaisia viineja. Oli tosi kisa reissu.

Naa kuvat tulostus talla kertaa tosi hassusti. Hyppivat ihme jarjestykseen, mut yrittakaa pysya mukana. Kuten jo kuvista naitte,siellahan oli sit se mun ensimmainen HUNTSMAN! Eikos olekkin komia. Katsoin pullon kylkea, et mika se siina oikein on rytyssa ja kiljuin, koska olin varma et se oli hamis. Ricci ihmetteli ,et mika nyy on hatana. Sit naytin ylahyllya,mis hamis komeili. Ja Ricci sanoi,et nayttaa ihan hiirelta. Sit han alkoi ruiskuttaa otokka myrkkya hamiksen paalle, josta se sit vallan riemastui. Siel se meni ympari seinaa. Ma seisoin tuolilla ja otin kuvia. Lopulta Ricci otti harjan ja hamis tipahti lattialle. Se teppasteli mun kengan paalla. Ricci paatti pistaa sen purkkiin ja sit mika alynvalays...han pani sen pakastimeen(en todellakaan tieda miksi), mut siel se nyt on. Puhuimme yks paiva Taijan ja Tomin kaa skypes ja Ricci otti sen hamiksen pakkasest ja  esitteli heil. Se ei ollu enaa niin ison nakoinen, koska se oli rutussa. Mut  iljettava se oli kuiteskin. Sil oli myos aika kivat hampaat. En nukkunu seuraavana yona pal mitaan, ku katselin koko ajan seinille, et mis on huntsman. Taytyy kyl myontaa, et en peljastyny hamista niin paljon mita Suomes kuvittelin. Ja Riccikin sanoi samaa. Mun mielest noitten kuvien katseleminen on paljon kauheampaa kuin hamis livena. En ma sita silti heti halua uudestaankaan naha....Tarita sanoi, et olihan se hyva et vihdoin nain huntsmanin, ku tein niin paljon tutkimustyota sen eteen ennen lahtoa. Sita tosiaan tein ja valvosin monet yot. Typeraa taa kauhee araknofobia!! Ricci sanoi, et nyt mun taytyy alkaa pitelemaan hamis purkkia kadessani. Hiukan siedatyshoitoa mulle.Yeah right!

Olen siis aina joka toisen viikon Riccin veljen peheen luona(kun Ricci on toissa). He asuvat Perthin keskustassa, josta paasen aina katevasti kulkemaan joka puolelle. Yleensa otan junan ja lahden eri kaupunkeihin kiertelemaan tai rannoille ottamaan arskaa. En ole enaa ottanut niin paljon kuvia, joten kuvien perusteella vaikuttaa tama viikko hyvin tylsalta.

Ylakuvassa olemme koko perhe yhdella rannalla, mika on Patin vanhempien lahella. He asuvat n. tunnin ajomatkan paasta Perthista pohjoseen. Teimme lasten kanssa hiekkakakkuja ja ma naytin niil mun tekemast Suomi-kakusta, et mis on Salo. Alakuvassa olen meloomas Patin vanhempien takapihal, joka on siis pelkkaa merta. Heidan rivitalonsa on aivan vedessa kiinni. Aivan mahtava paikka. Kyl siel kelpaa elakepaivia vietella.

Taas olin yksin kaymassa Fremantlessa. Talla kertaa menin kauppakeskukseen, vaikka kuvat ovatkin otettu kirkoista. Alla north Fremantlen ranta ja sen alla Cottosloe beach.(mun lemppari paikka)

Ylla olevat kuvat ovat otettu Fremantlen vankilasta, joka on nykyaan turisti nahtavyys. Kaikki tavarat ovat juuri siina paikassa missa ne olivat, kun vankila suljettiin 8.11.1991. Ylhaalla kuvassa oleva punainen astia toimi ponttona, poytana, ja tuolina. Vangeilla ei ollut paljon siis erilaisia huonekaluja. Voitte vain kuvitella miten ihanaa on syoda ruokaa, kun p.... haisee alapuolella.  Onneks ponton sisallot oli sentaan tyhjennetty vankilan sulkemisen jalkeen. Opas sanoi,etta kesti 2vuotta saada kamala haju pois vankilasta. Vasta sen jalkeen alettiin jarjestamaan opastettuja vankila kierroksia. Ala kuvassa on vankilan kappeli. Ainut paikka missa oli ikkunat. Ja ainut paikka missa nais- ja miesvangit nakivat toisensa. Jumalanpalvelus oli joka sunnuntai.Viereisessa kuvassa oli sit SE paikka mis vangit hirtettiin. Vangit punnittiin tarkkaan ennen kuin ne hirtettiin,jotta tiedettiin tarkalleen missa kohtaa napsahtaa. Tuoli oli sita varten, jos vanki sattuu pyortymaan ennen hirttamista. Kaikki oli ajateltu viimeista solmua myoten. Aina sama mies toimi hirttajana. Kun edellinen kuoli, jatkajana toimi hanen oma poikansa, jonka tama oli jo kouluttanut tehtavaan varmistaakseen tyon jatkuvuuden. Opas sanoi myos, et ne jotka katselevat Pako-sarjaa,saavat vankilaelamasta aivan vaaristyneen kuvan. Kaukaa kuulemma todellisuudesta. Kerran oli yks tyyppi karannu vankilasta ja se saatiin melkein heti kiinni. Polvasti oli sit menny heti lahimpaan kapakkaan ja tilannu kaljan, mita ei voinut maksaa ja eikun poliisit paikal ja vanki takas lusimaan. Vanki tais unohtaa ottaa aivonsa mukaan sellistaan kun lahti karkumatkal.

Alakuvassa on sit nimetty kaikki vankilassa hirtetyt vangit.

Fremantlessa on kauppa joka myy didgeridoo:ta. Siella olis saanu myos harjoitella ilmaiseks soittimen soittamista eli puhaltamista.Tytot lahdossa halloween juhliin.

Tassa didgeridoo soitin. Tama on tunnettu soitin etenkin aboriginaalien keskuudessa.

Kuvia Perthin kaupungista. Ylhaalla The Bell Tower. Tornin huipulle voi menna katselemaan upeita maisemia. Tama hauska lintu oli ottamassa aurinkoa Swan riverin varrella.Laura-tytto haluaa koko ajan kavella mun kengilla.Ylhaalla(5kuvaa)otettu Kings Parkissa. Sielta voit nahda Perthin koko komeudessaan. Ihmiset tulevat sinne piknikille, lenkkeilemaan tai viettamaan haita kuten silloin kun olimme siella. Ylhaalla kuva Riccin veljesta Rodneysta ja Luke-pojasta.Ylhaalla kuvia mm.syomassa Patin kanssa korealaisessa ravintolassa, syomassa fish and chipseja Fremantlessa ja patsas ac/dc-bandin laulajasta. Han on australialainen. Lintu plakaatis oleva  S.O.Y tarkoittaa shit on you!

  Tiistaina mina ja Ricci menimme aamupaivasta kylaan Waynen ja Debin luo. Ma menin uimaan heidan uima-altaaseen. Soimme lounasta ja lahdimme pakkaamaan tavaroitamme. Klo 15.00 lahti lentokone(samainen pikku kone milla lensin Kununuraan). Nyt meita oli kolme. Yks nainen meidan lisaks. Menimme taas kaivoslaisten kylaan. Kavimme illastamassa ja moikkaamas aijia viel kerran. Sit siirryimme huoneeseemme katselemaan Pirates of caribian 3:sta. Aamulla lahdimme lentokental. Mun kone lahti klo 10 ja oli Perthis 13.15. Riccin veljen vaimo Patricia ja heidan lapset Luke 4v. ja Laura 2v. olivat mua vastassa. Siita lahdimme sit suoraan heille. Pat tekee toita vain 3paivaa vkossa to,ma,ti. Hanen tyonsa kuvaan kuuluu opastaa ja kouluttaa ulkomaalaisia,jotka tulevat opiskelemaan Australiaan. Rodney tuli toista 16.30. Han tekee toita valtiolle ja toimii elokuvaohjaajana erilaisissa ohjelmissa. Ilta kului normaaliin malliin mita lapsiperheissa yleensakkin.

   Torstai aamul veimme Patin kaa lapset hoitoon ja sit ajoimme aivan Perthin keskustaan. Kavin hanen toimistossaan ja sen jalkeen lahdin yksin seikkailemaan kohti isoa citya. Kavin mm. Perthin museossa ja kauppakekuksissa. Kavin lounastaman Jaws-sushi ravintolas. Siel oli sellanen liukuhihna mita pitkin ruuat kulkivat. Oli mulle ensimmainen kerta. Lautasten vari maaritteli hinnan. Hauska kokemus. Ma rakastan sushia. Perthin keskustassa kaikki bussit ovat ilmaisia,mika oli tosi katevaa. Pat lopetti tyopaivansa jo 14.30, joten menimme hakemaan lapset ja siita sit kotiin. Illalla menin Patin kaa Zumbailemaan. Hauskaa oli!

  En enaa muista tarkalleen paivia mita tein milloinkin,mut yritan kertoa edes jotain. Yhtena paivana ainakin leivoin heillekkin rieskaa ja olivat aivan innoissaan siita. Ihmettelivat kovasti kardemumman makua, vaikka tykkasivatkin siita kovasti .Eivat ole koskaan kayttaneet sita mihinkaan. Viikonloppuna kavimme Kings parkissa katsomassa nahtavyyksia. Sielta nakyi koko Perth aivan uskomattoman mahtavasti. Lauantai illal olin Patin kanssa syomassa korealaisessa ravintolassa. Torkeen hyvaa ruokaa! Opetin hanta meikkaamaan ja kayttamaan suoristusrautaa. Oli hyvin innoissaan saamistaan vinkeista. Sunnuntai aamuna Luke meni ensimmaista kertaa uimakouluun. Olimme kaikki mukana katsomassa. Sielta suuntasimme north Fremantle:n rannalla ottamaan rennosti. Kavin yksin uiskentelemas. Siita menimme Fremantlen satamaan hakemaan fish & chips take away. Kavelimme lahella olevaan puistoon syomaan niita. Rasvaista oli kyl, mutta oi niin hyvaa. Kun paasimme kotiin  leivoin omena paistosta. Tykkasivat onneks siitakin. Illal Rod teki pizzaa. Oli siis aikast herkuttelua koko paiva! Muut paivat ei onneks ollu todellakaan mitaan tahan paivaan verrattuna.

  Maanantaina ma, Ricci ja Ross(Meg toissa)  lahdimme ajelemaan kohti Wyndamia. Sinne oli matkaa n.80km. Ross on asunut siella yhden vuoden. Siel ei kyl oikein ollut mitaan. Koko kyla naytti silta kuin siel ei olis asunut ketaan muutamaan vuoteen. Kavimme yhdella nakoala paikalla, mika oli kyl hieno kokemus. Wyndamis olis ollut myos krokotiilipuisto, mut ne on jo nahty, joten ei menty sinne. Eli oli aikast pikainen visiitti. Piipahdimme matkalla kotiin yhdes paikas,mis oli mahtava vesiputous.

  Illalla menimme kylaan Rossin veljen Waynen ja Deporahin luo. Wayne on yksi pomoista Argyle kaivoksella. Olivat tosi ihania ihmisia. Dep teki meille illallista,lammaspataa. Oli sairaan hyvaa. Lammasta syodaan taalla Australiassa todella paljon. Makin olen oppinut tykkaamaan siita. Suomessa harvoin saa hyvaa lammasta. Ma tein meil jalkiruokaa. Murskattuja digestive kekseja,marjoja ja vaniljakastiketta laitetaan kulhoon kerroksittain. Ai,et on namia! Ja viel niin helppo ja nopea teha.

  Waynen autotallis oli asuntoauto, jota kavimme vilasemas sisaltapain, kunnes huomasin ikkunas jotain karmivaa....ISO HAMIS!!!!! Se oli onneks ulkopuolel. Mul oli kamera kades, mut en pystyny ottamaan edes kuvaa siit.  Joten Wayne otti otoksen, jonka pian naette. Sen kuvan laittaminen koneellekkin saa mun karvat nousemaan kauhusta pystyyn. Jollei siis joku viela tiennyt niin mulla on varmaan pahin araknofobia mita kellaan. Ja hamahakit olivat ainoa asia mita jannitin koko Australian matkasta. Tama hamis ei ole myrkyllinen,on kuulemma ihan tavallinen mustahamis. Mut monet paikalliset,kenel olen nayttanyt kuvia, sanoivat etteivat ole nahneet noin isoa hamista. Se oli n.10cm pitka. Olen myos keskustellut paljon huntsmaneista. Monet ovat nahneet niita,mut tosi harvoin. Eivatka ne ole KUIN kammenen kokoisia taalla. Mut kaikki,jotka ovat asuneet Queeslandin alueella ovat nahneet todella isoja huntsmaneja ja usein. Joten ei sinne siis.  (Kaykaa kattomas you toubest video:pistakaa hakusanaks hunstman ja daddy) Tollasii videon patkii ma sit katoin ennen lahtoani. Paikalliset myos oikeesti tykkaavat huntsmaneist, kun ne syo kaikki muut otokat, eivatka tee verkkoa. Niita nakee useimmin iltasel,kun on pimeaa ja ne ovat yleensa nurkissa, koska ne pelkaavat ihmisia. Mut monilla on ollut huntsmani lemmikkina. Ne tottuvat ihmisiin, jos esim. alat ruokkkimaan niita saannollisesti. Riccin aiti kertoi mul, et heil oli pihal kauan yks huntsmani, jota he ruokkivat. Ne myos kasvavat helpommin isommiksi, kun ne saavat saannollisest ruokaa. Ei hyva idea siis. Muutenkin kyselen paljon kaikilt,et onko joku tuttu joskus joutunut hamiksen/kaarmeen/hain puremaksi. Vastaus on ollut aina:ei ketaan. Aika helpottavaa kuulla. Ja voin suositella kaikil hamis kammoisille,et ainakin tanne lansi-Australiaan uskaltaa tulla. Ainoita myrkkyhamiksia mita paikalliset on nahny JOSKUS on red back ja white tail. Ne ovat aika pienia hamiksia.(alle 2cm) Mut yleinen ohje on,ala koske mihinkaan minne et nae ja varsinkaan hamahakin verkkoihin. Ja pida metelia kun liikut(toimii kaarmeisiin). Kaarmeista puheen ollen. Wayne kysyi et pelkaatko kaarmeita:sanoin et en. Haluatko nahda yhden? Joo,sanoin. No,sit ma,Wayne ja Ricci lahdimme etsimaan kaarmetta naapurin pihalta(matkaa n.300metria). Siel on kuulemma yks kohta pihasta,mis voi nahda kerral jopa kolme kaarmetta. Ne ovat vain n.metrin mittaisia, sormen paksuisia ja myrkyttomia. Oli hiukan jannittava tunne teppastella pihalla,jonka piha oli taynna sadettajan letkuja, oksia ym. kasvustoa. Jokainen asia maassa alkoi nayttamaan kaarmeelta. Etsimme noin 10minuuttia,mut tal kertaa meit ei onnistanu.Wayne oli tosi pahoillaan, kun sanoi itse joka kerta nahneensa,kun kay pihalla. No,joku toinen kerta sitten....

  Sunnuntai aamulla Ricci heras ja hanen korvansa oli tosi kipea. Paatimme menna laakariin. Hanel oli korvatulehdus. Se sai alkunsa sielta vedesta missa oli se vesiputous. Laakari sanoi,et korvatulehduksen vaara on hyvin yleista sellases vedes. Iltapaivast lahdimme veneretkelle. Talla kertaa ihan valmiiksi jarjestetylle matkalle Argyle jarvelle. Matkalla sinne piipahdimme yhdessa vanhassa talossa, joka on tana paivana museo/turisti kohde. Australian historialle tarkea Durackin perhe on asunut koko elamansa talossa, keskella ei mitaan. Pihalle oli haudattu kaikki perheen jasenet. Joku oli viela elossa,koska yhdest hautapaikast puuttui kuolinvuosi. Otin kuvan myos pihalla olevasta linnunpesasta, joka oli maan tasalla.

  Venematka alkoi klo 15.00 ja takaisin olimme 18.30. Ryhmassamme oli n.20 ihmista. Kiersimme monella eri rannalla mm.crocodile bay. Siella naimme heti yhden krokon. Opas sanoi heti,et se on naaras,koska silla on suu auki:)Ja kaikki nauroivat. Se oli vitsi siis. Naimme myos toisella rannalla krokon, mut kun lahestyimme sita se juoksi akkia veteen. Molemmat olivat vajaat kaksi metrisia. Eivat siis mitaan jattikokoisia,mut silti ne oli kyl aikast pelottavan nakoisia. Paasimme myos syottamaan kaloja yhden rannan lahettyvilta.(pumphousen rannallakin oli samanlainen mahdollisuus). Kaloja oli aivan mielettomasti. Opas naytti meil yhden jutun. Kun heitit kunnon klontin leipaa ja paiskasit sen veteen,kalat hyokkasivat sen kimppuun kuin raivopaiset. Ne luulevat aina,et kovasta metelista tulee iso saalis.

  Illan hamartyessa siirryimme veneella paikkaan, jossa sai uida(ei krokoja). Vain muutamat uskaltautuivat  mun lisaksi veteen. Sit saimme kaffetta,teeta ja shampanjaa! Tarjolla oli myos ihania juusto/keksilautasia. Samaisessa paikassa saimme nauttia upeasta auringonlaskusta. Upea naky! Loisto reissu!

  Lauantai aamuna leivoin suomalaista pullaa. Tein myos pullarieskaa, joka mun lapsuuden herkkua(ja on yha edelleen). Onnistuin melkein jopa tekemaan yhta hyvan pullataikinankin mita aiti yleensa tekee. Ja vielapa australialaisista raaka-aineista. Taalla ei kayteta kardemummaa(ihme kyl loysin sita kaupast,mut muistutti lahinna valkopippuria), mut kaikki tykkasivat sen mausta(koska ma laitan sita tosi paljon pullataikinaan). Olivat aivan innoissaan rieskoista. Olen leiponut heil taalla ollessani vadelmakaaretortun ja omenapaistoksen. Ovat tykanneet kaikista herkuista.

 Aamupalan jalkeen lahdimme Riccin kaa kahdestaan ajelemaan. Kavimme tutustumassa ja hieman myos maistelemassa paikallisessa rommitehtaassa ja sandalwood tehtaassa. Kununura on tunnettu mangoista ja sandalwoodista. Mango- ja sandalwood puita on hehtaari tolkulla joka puolella . Paljon oli myos banaanipuita ja sokeriruohoa. Kavimme kaffella PumpHouse ravintolassa. Oli mielettoman hyvaa cappucinoa. Ravintola on tunnettu myos siita,et siella on tiettyina paivina pizza-iltoja. Ja pizzat paistetaan terassilla olevassa puilla lammitettavassa uunissa. Varmasti namia,mut ei keretty testailemaan.

  Illalla haimme take away kiinalaista ja menimme Kununuran drive in-elokuvateatteriin. Eturivissa oli n.30tuolia, mut lahes tulkoon kaikki tulivat sinne autoilla. Parasta oli se,kun yhdella porukalla oli auton lavalla sohva. Ma ja Ricci kollotimme auton katolla isossa sakkituolissa. Meg ja Ross istuivat omilla tuolillaan. Taalla esitetaan kerran viikossa yksi elokuva. Talla kertaa sielta tuli Inception(Leonardo DiCaprion uusi leffa). Oli ihan hyva,mutta sen verran vaikeaselkoinen,et olisin kaivannu suomenkielisen tekstityksen. Mut suosittelen ehdottomast katsomaan. Katson sen kyl Suomes viel kerran uudelleen. Mut tarkeinta oli tunnelma ja ainutlaatuinen kokemus. Oli tosi pimeeta,mutta edelleen hyvin lamminta n.22astetta ja tahdet tuikkivat taivaalta. 

    Perjantaina lahdimme ajelulle. Ross vei meidat erilaisiin paikkoihin kavelylle. Yksi oli ylitse muiden. Keskella kuivaa, karua maastoa oli aivan mahtava vesiputous ja pieni lampi. Kavimme uimassa pikaisesti ja vesi oli varmaan jotain 22asteista. Kavimme myohemmin myos kalastelemassa koskella. Saalista ei tullut, kokemusta senkin edesta.